Mielipidekirjoitus

Tällainen malli toimisi erityisesti pienillä paikkakunnilla, joissa vuosittainen eri ammattilaisten tarve ei ole suuri. Koulutuksen aikana työstä ei maksettaisi palkkaa, mutta koulutusjaksojen välissä voisi olla palkallisia työjaksoja. Mallin mukaan yritykset kouluttaisivat henkilöstöä itselleen todelliseen työvoimatarpeeseen. Tästä syystä työnantajan olisi mielekästä osallistua myös koulutuksen kustannuksiin.

Yritysten työvoimatarve tulisi huomioida jo peruskoulun viimeisten luokkien työharjoittelujaksoilla (tet). Harjoittelupaikasta voisi myöhemmin tulla nuorelle mahdollinen jatko-opiskelupaikka. Samalla nuorelle usein ongelmallinen nivelvaihe peruskoulun päättymisen ja opiskelujen aloittamisen välillä poistuisi, kun nuori pääsisi heti yrityksen, toimialan ja henkilöstön sisäpiiriin. Tämä motivoisi myös opiskeluun.

Tällä mallilla yritykselle luotaisiin mahdollisuus osallistua työvoiman hankintaan. Yritykset tuottaisivat niitä ammattilaisia, joita paikkakunnalla tarvitaan, eikä kunnan väkiluku ei laskisi opiskelemaan lähdön vuoksi.
Jos kotipaikkakunta ei pysty tarjoamaan toisen asteen koulutusta, on monella nuorella edessään ennenaikainen poismuutto kotoa. Tämä aiheuttaa perheissä ongelmia, ja vanhemmille syntyy monenmoisia vaikeuksia ja kustannuksia. Monet nuoret haluaisivat pysyä kotipaikkakunnallaan jo harrastus- ja ystäväpiiriensä vuoksi. Hajautettu konepajakoulu mahdollistaisi sen.