Avainsana: nuoret

Valmetin toimitusjohtaja

~ hannuruokolainen ~ Kommentoi

Töitä pojille! ”Suomi tarvitsee myös metallimiehiä”, sanoo Valmetin Pasi Laine ja pohtii, pitäisikö tsupparit palauttaa

Valmetin toimitusjohtaja Pasi Laine. Karoliina Paavilainen

Valmet järjestää tänä vuonna työharjoittelua sadalle nuorelle. Harjoittelijakokemus sai johdon miettimään, pitäisikö yrityksessä olla myös tsupparivoimia, matalan kynnyksen työ- ja harjoittelupaikkoja nuorille.

Valmetin toimitusjohtaja Pasi Laine on huolissaan Suomen poikien sekä valmistavan teollisuuden tulevaisuudesta.
”Suomi tarvitsee valmistavaa teollisuutta. Emme voi olla vain tuotekehitys- tai ohjelmisto-onnela. Saksassa ei ole koskaan ajateltu, ettei siellä voisi tehdä kilpailukykyisesti teollisuustuotteita kuten autoja.”
Kaikista ei voi myöskään tulla insinöörejä. Laine on huolissaan pojista, joille koulu ei maistu. Onko heille töitä?
Onko Laine siis huolissaan nimenomaan miesten työpaikoista?
”Meillä on metallimiehinä miehiä ja naisia. Ei se ole sukupuolisidonnainen asia. Minulla on huoli monipuolisen teollisuussektorin ylläpitämisestä”, hän muotoilee.
Hän on kuitenkin huolissaan niistä pojista, jotka pärjäävät heikosti lukuaineissa.
”Koulujärjestelmä tukee tyttöjä enemmän kuin poikia. Lasketaan keskiarvoja, ja se on laiskanpulskeiden poikien vastainen asia.”
Valmetin 220-vuotisen historian ja Suomen sata­vuotisjuhlien kunniaksi Laine ja Valmet päättivät tehdä jotakin nuorten työllisyyden edistämiseksi. Valmet tarjoaa kevään ja syksyn aikana noin sadalle nuorelle harjoittelupaikan.
Laine toivoo, että merkkivuosien kunniaksi käynnistetty nuoriso-ohjelma antaisi siihen osallistuville nuorille kosketuksen työelämään. Yhdessä Lasten ja nuorten säätiön, Academic Workin ja Work Pilotsin kanssa toteutettu ohjelma on suunnattu nuorille, joilla saattaa olla haasteita oman polun löytämisessä tai perustyöelämätaidoissa.
Idea tuli ylimmästä johdosta
”Kyllä se varmaan minun [idea] oli. Ajattelimme, mikä on tulevaisuudessa tärkeää ja miten saadaan nuorten asemaa parannettua. Mietimme mitkä ovat sen seuraukset, että meille tulee nuoria, joilla ei ole kosketusta työelämään.”
Keväällä Valmetille tuli 45 nuorta ja heistä 44 jatkoi loppuun asti.
”Varmaan joudumme vakavasti pohtimaan sitä, pitäisikö meillä olla ’tsupparivoimia’. Jonkinlaisia matalan kynnyksen sisääntulopaikkoja, joita nyky-yrityksessä ei ole lainkaan. Tämä ei ole lupaus, mutta tätä joudumme pohtimaan.”
Valmet tekee koneita ja automaatiota sellu- ja paperitehtaisiin sekä biovoimalaitoksiin. Lainetta harmittaa, että tämänkaltaisesta huipputeknologiasta käytetään nimeä savupiipputeollisuus.
”Siinä luodaan väärää mielikuvaa alasta ja myös siitä, millainen tulevaisuus sillä on. Osa poliitikoista ei ymmärrä, että Suomessa tarvitaan monipuolinen teollisuus, jotta yhteiskunnan kehitys jatkuu hyvänä”, hän toteaa.
Vaikka kyse on huipputekniikasta, Valmet tarvitsee sen tekemiseen myös käsillä tekijöitä. Yhtiö on parhaillaan palkkaamassa lisää hitsareita.
”Lahdesjärvellä ja Lapuan-yksikössä olemme yrittäneet robotisoida hitsausta, mutta siinä on monta vaikeaa työvaihetta. Ne ovat erikoiskappaleita. Kyllä me tarvitsemme hyviä hitsareita ja konepajaihmisiä jatkossakin – onneksi.”
Juttu julkaistu Talouselämä-lehdessä 6.8.2017. Lue juttu täältä.

____________________________________________
____________________________________________

Mielipidekirjoitus

~ hannuruokolainen ~ Kommentoi

Miten pienellä paikkakunnalla asuva peruskoulun päättänyt nuori voisi hankkia ammatin kotiseudulla sijaitsevassa yrityksissä?

Ehdotan ratkaisuksi niin sanottua hajautettua konepajakoulu-mallia. Malli tarkoittaisi yksilöllistä työssäoppimista: nuori voisi työpaikalla osallistua ammattilaisen työhön ja oppia näin itsekin, miten tulosta syntyy. Pakolliset teoriaopinnot tapahtuisivat perinteisesti koululuokissa, jotka koostuisivat saman paikkakunnan eri alan työpaikoilta tulevista opiskelijoista.

Tällainen malli toimisi erityisesti pienillä paikkakunnilla, joissa vuosittainen eri ammattilaisten tarve ei ole suuri. Koulutuksen aikana työstä ei maksettaisi palkkaa, mutta koulutusjaksojen välissä voisi olla palkallisia työjaksoja. Mallin mukaan yritykset kouluttaisivat henkilöstöä itselleen todelliseen työvoimatarpeeseen. Tästä syystä työnantajan olisi mielekästä osallistua myös koulutuksen kustannuksiin.
Yritysten työvoimatarve tulisi huomioida jo peruskoulun viimeisten luokkien työharjoittelujaksoilla (tet). Harjoittelupaikasta voisi myöhemmin tulla nuorelle mahdollinen jatko-opiskelupaikka. Samalla nuorelle usein ongelmallinen nivelvaihe peruskoulun päättymisen ja opiskelujen aloittamisen välillä poistuisi, kun nuori pääsisi heti yrityksen, toimialan ja henkilöstön sisäpiiriin. Tämä motivoisi myös opiskeluun.
Tällä mallilla yritykselle luotaisiin mahdollisuus osallistua työvoiman hankintaan. Yritykset tuottaisivat niitä ammattilaisia, joita paikkakunnalla tarvitaan, eikä kunnan väkiluku ei laskisi opiskelemaan lähdön vuoksi.
Jos kotipaikkakunta ei pysty tarjoamaan toisen asteen koulutusta, on monella nuorella edessään ennenaikainen poismuutto kotoa. Tämä aiheuttaa perheissä ongelmia, ja vanhemmille syntyy monenmoisia vaikeuksia ja kustannuksia. Monet nuoret haluaisivat pysyä kotipaikkakunnallaan jo harrastus- ja ystäväpiiriensä vuoksi. Hajautettu konepajakoulu mahdollistaisi sen.